Kitchen g18

Suuntasimme ystäväni kanssa  syömään ja leffaan torstai-illan ratoksi. Leffaksi valikoitui “Crazy Stupid Love”, Ryan Gosling – need I say more? Yrjönkadulla sijaitseva Kitchen g18 taasen valikoitui torstaisen leffaillan ruokapaikaksi.Olimme jokin aikaa sitten kävelleet kyseisen ravintolan ohi ja huomanneet sen näyttävän mukavalta paikalta. Pohtiessamme mihin suuntamme, muistui Kitchen g18 mieleen. Sinne siis.

Leffan aikaisen alkamisajankohdan vuoksi jouduimme syömään jo viideltä ja ravintola oli vielä täysin tyhjä meidän sinne saapuessamme. Tämä luonnollisesti vähän ehkä vaikutti kokemukseen latistavasti, tyhjässä ravintolassa on aina vähän outoa syödä. Palvelu oli kuitenkin hyvää ja ystävällistä ja hälvensi outouden tunnetta. Ateriaa lopetellessamme alkoi ravintolaan saapua myös muita illallistajia.

Alkupalat jätimme kokonaan väliin ja tilasimme suoraan pääruoat. Minä valitsin marmorifilettä, savusipulia ja porkkanaa, seuralaiseni päätyi päivän kalaan, joka oli paistettua kuhaa. Marmorifilen kypsyysaste oli kohdillaan ja liha muutenkin hyvää. Savusipuli oli erittäin mielenkiintoinen ja maukas lisuke. Kuulemma myös kala oli maistuvaa. Kummassakin annoksessa lisukkeena oli jonkinlainen kermaperuna -”kakku”. Se ei mielestäni ollut mitenkään erikoinen, toivoisi, että ravintolat käyttäisivät lisukkeissaan välillä vähän enemmän mielikuvitusta iänikuisen perunan tilalla. Jälkiruoat eli suklaabrownie, mokkaa ja karviaissorbettia sekä omenapiiras ja vaniljajäätelöä olivat myös perushyviä.

Kaiken kaikkiaan kokemus ja ravintola oli ihan kiva. Mitään mieltäräjäyttäviä makuelämyksiä ei saanut, mutta ravintolasta jäi kuitenkin positiivinen kuva.

Raku Ya

Ravintolakokemukseni näyttävät jotenkin keskittyvät lauantai-illalle. Viikko edellisen ravintola-illan jälkeen, nautimme kahden ystäväni kanssa kulttuurista baletin merkeissä, ja ennen tätä japanilaisesta ruokakulttuurista Raku Ya:ssa. Minulle tämä oli ensi tutustuminen kyseiseen ravintolaan josta olin etukäteen kuullut kovasti kehuja, muut olivatkin jo ehtineet testata ravintolan aiemmin.

Alkuperäinen ajatuksemme oli valita jokin Raku Ya:n valmiista menuista, mutta keskusteltuamme tarjoilijan kanssa, tulimme siihen tulokseen, että kiireellisen aikataulumme vuoksi, parempi strategia oli päätyä valitsemaan alkuun susheja ja pääruoka ja katsoa ehdimmekö syödä myös jälkiruoan. Tämä olikin hyvä päätös, sillä sen verran kiire meille Oopperalle tuli, että jälkiruoka jäi tällä kertaa väliin. Se pitänee testata sitten joku toinen kerta.

Alkuun valitsemme kaikille jaettavaksi kaksia erilaisia makeja sekä nigirejä. Sushit olivat maukkaita ja tuoreus oikein näkyi ja tuntui. Kaikki ravintolan sushit valmistetaan vasta tilattaessa, joten ei ihme.

Pääruokavaihtoehdoksi kaikille valikoitui sama annos, shiromasu bata. Eli hiillostettua siikaa sekä pinaattia, tomaattia ja siitakesieniä hummeri-inkivääri beurre blanc -kastikkeella. Kala oli ihanan mehukasta ja koko annos tasapainoinen ja maittava. Kaiken kaikkiaan kiva ravintola ja hyvä ruoka!

Motti

Lauantaisen Helsinki International Horse Show:n ja Hartwall Areenan upean ravintolatarjonnan (so not!) jälkeen tieni yhdessä ystäväni kanssa johti Töölössä sijaitsevaan Ravintola Mottiin. Vaikkakin Motti on alkujaan yksi Helsingin vanhimmista ravintoloista, oli tämä meille kummallekin uusi tuttavuus. Ja täytyy sanoa, että mukava sellainen.

Heti alkuun vaikutuksen teki Motin raikas ja valoisa ilme. Vaikka kyseessä oli sateinen, pimeä lokakuun ilta, oli tunnelma lähes kuulas. Palvelu Motissa oli erittäin hyvää ja toimivaa.

Ja sitten pääasiaan eli ruokaan. Motissa ruokamaailma nostaa makuja ja raaka-aineita skandinaavisesta keittiöstä. Varsinaisia alku- ja pääruokia ei ole vaan aterian voi koostaa useammista pienistä annoksista, joiden hinta on sama, 7 euroa. Meille tarjoilija suositteli neljän annoksen valintaa ja se olikin juuri sopiva määrä. Ruokalistasta ei käynyt ilmi, mitkä annokset ovat laktoosittomia ja tarjoilijammekaan ei sitä suoralta kädeltä osannut kertoa. Hyvin ripeästi asia kuitenkin selvitettiin keittiöstä ja suurin osa annoksista pystyttiin valmistamaan myös seuralaiselleni sopivina versioina. Ainoana miinuksena se, että yhtäkään jälkiruoista ei ollut mahdollista saada laktoosittomana, vaikka kokki tarjoilijan mukaan oli jopa googlannut asiaa juustotarjottimen osalta. Plussaa siitä, että keittiöstä tarjouduttiin luomaan erikseen seuralaiselleni sopiva jälkiruoka, iänikuinen laktoositon vaihtoehto eli sorbet, ei vain houkutellut.

Kasvisvaihtoehdoista minä valitsin puikula-mustatorvisienimakaroneja ja valkoherukkaketsuppia ja ystäväni punajuuri-vuohenjuustopiirakkaa ja Kotitilan hunajaa. Molemmat annokset olivat erinomaisia. Punajuuri, vuohenjuusto ja hunaja ovat tunnetusti hyvä yhdistelmä, ja vaikka en itse vuohenjuustosta pidäkään, täytyy myöntää, että silti piirakka oli mainio ja voin kuvitella, että vuohenjuuston ystävästä erittäin hyvää. Oma annokseni oli erittäin maukas, rapeat mustatorvisienet ja pehmeät puikulamakaronit loivat kivan konstrastin toisilleen. Valkoherukkaketsuppi oli sopivan hapokasta, se tosin suurissa määrissä pyrki peittämään sienten ja makaronin verrattain herkät ja miedot maut. Mutta sopivasti annosteltuna täydensi annoksen hyvin.

Punajuuri-vuohenjuustopiirakkaa ja Kotitilan hunajaa

Puikula-mustatorvisienimakaronia ja valkoherukkaketsuppia

Kalavaihtoehdoista valitsimme kumpikin lämmintä nieriäleipää, savustettua munakokkelia ja suolattua retiisiä. Myös tämä oli hyvää, mutta muihin annoksiin verrattuna ehkä hieman pettymys. Tämän olisi pystynyt luomaan itsekin kotikeittiössä.

Lämmintä nieriäleipää, savustettua munakokkelia ja suolattua retiisiä

Lihoista ystäväni valitsi hevosen riimipaistia, pikkelöityä kyssäkaalia ja vodka-smetanaa ja minä ankka-suppilovahverokaalikäärylettä ja hillottua kirsikkaa. Taas molemmat annokset olivat onnistuineita. Hevosen maku oli yllättävän mieto ja vahvan makuinen kyssäkaali ehkä vähän turhaan vei huomion hevosesta ja peitti sen makua alleen.

Annoksista viimeinen kummallakin oli pororullaa, vaniljapinaattia ja kylmäsavuporsasta. Vaniljan ja poron yhdistelmä oli oiva ja tämä molempien mielestä olikin illan paras annos.

Pororullaa, vaniljapinaattia ja kylmäsavuporsasta

Jälkiruoaksi minä valitsin tarjoilijamme suosituksesta tyrni-crème brûléen, marinoitua lakkaa ja kanelikeksiä. Ystäväni tyytyi edellämainitusta syystä haudutettuun teehen. Annos oli kaunis ja maukas, siinä yhdistyi sopivassa suhteessa happamuus ja makeus. Marjojen maut tulivat hyvin esiin ja kanelikeksi ihanan ohut ja rapea. Crème brûléen pinta olisi voinut olla hieman paremmin karamellisoitunut, mutta kaiken kaikkiaan toimiva jälkiruoka.

Kokonaisuudessaan ateria oli mitä mainioin. Hinta-laatusuhde oli kohdallaan, jopa edullinen. Hintaa yhdistelmälle alkudrinkki + 4 annosta + jälkiruoka tuli karvan päälle 40 euroa. Tosin huomasimme vasta myöhemmin, että laskuttamatta oli jäänyt lasilliset viiniä kummaltakin, mutta myös tämä mukaan laskettuna lasku olisi jäänyt alle viidenkympin, erittäin kohtuullista siis!

Ensimmäinen postaus

Ravintolablogeja tuntuu sikiävän nykyään kuin sieniä sateella ja wannabe-ravintolakriitikoita tunkevan ovista ja ikkunoista. Siitä huolimatta tässä vielä yksi. Uusi blogi nimittäin. Ravintolakriitikoksi, edes wannabe-kriitikoksi, en itseäni tohdi nimittää. Tarkoitus tällä blogilla on kirjata omaan muistiin ravintolakokemuksia – hyviä ja huonoja – sekä Suomessa että maailmalla. Ja ehkä joskus jotain muutakin.